keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Runo/biisi/sarjakuva

 Saimme koulussa tehtäväksi tehdä runon tai sarjakuvan tai sanoittaa biisin, kokeilla luovaa kirjoittamista. 

    Päätin kokeilla kirjoittaa runon tai jonkin sen tyylisen tekstin. Ajattelin päästäväni itseni liian helpolla jos teen "vain" sarjakuvan ja sanoitan lauluja uudelleen koko ajan improvisaationa. Vapaata runon kirjoittamista en kuitenkaan ole tehnyt ylä-asteen jälkeen ja uskoisin tasoni olevan hieman kehittyneempi, joten itseäni kiinnostaa tehdä, mitä sitä oikein pystyykään luomaan. Osaan jo sanoa, ennen kuin olen sanaakaan runoon kirjoittanut, että se tulee olemaan synkkä tunnemaltaan. Kirjoitan vapaamuotoisen runon sillä koen tiukkojen runosääntöjen rajoittavan tekstiä, enkä koe saavani "puhdasta" tulosta aikaiseksi.



Kuitenkin onnellinen

    Olen väsynyt.
En vain kouluun
    tai töihin.
Vaan tähän jatkuvaan stressaamiseen,
    milloin koronasta,
    milloin allergiasta,
    millon päänsärystä,
    milloin mummuni aivokasvaimesta
    tai omasta huonosta olosta.

    Olen väsynyt.
Etten saa nähdä isovanhempiani,
    haluisin viettää heidän kanssaan aikaa,
    niin paljon kuin vain mahdollista.
Turhauttaa,
    etten voi mennä ja tulla niin kuin haluan.
Täytyy välttää julkista liikennettä
    ja turhia Ikea-reissuja.

    Olen väsynyt.
Miettimään paljonko rahaa on,
    ja riittääkö se taas kuun loppuun.
Nostaako lainaa vai eikö nosta?
    Sehän se kysymys onkin.
Nostan kuitenkin.

    Olen kuitenkin onnellinen.
Jaksan nousta sängystä joka päivä,
    näin ei ole aina ollut.
Saan syötyä joka päivä,
    näin ei ole aina ollut.
Minulla on perhe, kavereita, kissoja
    ja omaksi yllätyksekseni myös miesystävä.
Vaikka häneltä jääkin kaappien ovet aina auki,
    on se silti ihan mukava.

    Olen onnellinen.
Olen koulussa,
    teen elämälläni taas jotain.
Olen menossa jonnekkin,
    vaikka en vielä tiedäkkään minne.

    Olen onnellinen.
Olen sinut oman itseni kanssa,
    katson peiliin ja hymyilen.
Tiedän olla pyrkimättä siihen,
    että kaikki olisi aina paremmin kuin hyvin.
Tiedän,
    että ihan vain hyvin on riittävä.

    Olen onnellinen elämästäni,
    ja tilanteesta jossa olen,
    sillä vaikka minulla olisi kuinka vaikeaa,
    tiedän,
    että aina on joku joka auttaa.

                                                        Satu




2 kommenttia:

  1. Kannatti heittäytyä runon vietäväksi. Se oli ajankohtainen ja omakohtainen. Siinä oli tummia sävyjä, mutta tekstistä nousi kuitenkin kaiken yli versova onni, joka jätti lukijallekin hyväb mielen. Kiitos!

    VastaaPoista